Vajaan parin kuukauden kuluttua se taas tapahtuu. Maaliskuussa Suomen vielä todennäköisesti köllöttäessä talviunessaan paksun valkean vaipan suojissa, on Englannissa kevät jo pitkällä ja pellot suorastaan kutsuvat metallinetsijöitä. Sinne mekin suuntaamme, neljän hengen ryhmämme palaa edelliskertaiselle alueelle jatkamaan siitä mihin viime kerralla jäimme.
Hiljalleen on syytä miettiä, mitä tänä vuonna pakkaisi mukaansa. Viime kerran varustus oli tosin hyvä, lähinnä etsin on erilainen tällä kerralla. Mutta aina voi hyvääkin parantaa, jos pitäisi optimoida tarvikkeita, niin huomion voisi kiinnittää ainakin kenttäruokailumateriaaleihin. Ruokakaupasta saatavat pussikeitot eivät oikein olleet maistuvia, tai sitten ostin väärää merkkiä. Tällä kerralla panostan laatuun ja haen muonat retkeilyliikkeestä.
Vaatetus toimi hyvin Englannin kevätsäässä, tosin saimme nauttia lähes koko retkemme ajan kauniista auringonpaisteesta, mutta tuloiltana tuli vähän vettäkin. Kevyt Goretex -takki suoriutui sateeesta hyvin, mutta tavalliset reisitaskuhousut kastuivat läpi takin helman kohdalta. Housujen materiaaliin voisi siis kiinnittää enemmän huomiota. Jalkineina minulla oli Varustelekasta hommatut käytetyt maihinnousukengät, jotka ansaitsevat toiminnallisuudestaan täyden kympin. Ne ovat edelleenkin kaikkien aikojen parhaat jalkineeni, säällä kuin säällä. Yläpään tiivistykseenkin on syytä varautua, jos tuulee ja sataa niin kunnollinen pipo ei ole lainkaan liikaa. Sekin saisi olla materiaaliltaan vettä hylkivää, mutta onhan takissa kyllä huppu, mikäli pipomateriaali päästää veden läpi. Hansikkaita varten voisi varmaankin perustaa oman blogin, niitä on sen verran montaa mallia ja sorttia. Ajattelin ottaa aika ohuet Onnisen työhansikkaat, joita voi vetää tarvittaessa parit päällekkäin. Ovat halpoja ja kestäviä, sekä antavat hyvän tuntuman sormille.
Reissun dokumentaatio oli viime kerralla muutaman videokameran ja yhden järjestelmäkameran varassa. Videokameroista parhaaksi osoittautui kaverini rintaan kiinnitettäväksi muokattu kypäräkamera. Kuvakulma oli oikein optimaalinen kaivutapahtumaa ajatellen. Oma perinteinen videokamerani jäi vähemmälle käytölle, kädessä sitä ei oikein voinut pitää kun oli etsin ja lapio toisessa. Muutaman kerran jalustin sen pellolle ja jätin kuvaamaan toimintaa, mutta melkoista häsläämistä siitä tuli. Ehkäpä luotan tälläkin kerralla kaverin Contourin ottamaan materiaaliin. Varmaan kyllä omakin tulee otettua siitä huolimatta mukaan, eipä se paljoa tilaa tai painoa varaa.
Tänne se matka sitten maaliskuussa käy. Kyllä se vaan on aika vihreä saari.
Päivittelen tänne kuulumisia muutaman päivän välein. Tulkaa uudelleenkin! Kommentointikin on toivottavaa!
