Every field has a silver lining

Otsikko nerokkaasti vanhaa sanontaa mukaellen. Eli jokaisella pellolla on hopeinen reunus. Täällä ainakin.

Tänään oli ensimmäinen kokonainen etsintäpäivä, seitsemältä aamiaselle ja kahdeksalta kohti peltoa. Alueena oli julmetun kokoinen nurmikenttä, pituutta puolisen kilometriä kanttiinsa. Siellä kun huitoi täyden päivän niin alkaa olemaan oikea etutassu aika muskeleilla.

Löytöjä tuli tänään lähinnä ryhmän muille jäsenille, itse toimin kompostina keräten haulikonpateja sekä lyijymöhkäleitä. Jenkkivahvistus Luke vetäisi Ace 250:llään ohi koko XP porukasta ja kiskaisi hankalasta kynnöspellosta hopeisen Charles Ensimmäisen aikaisen kuusipennisen. Ehdottomasti päivän ellei koko reissun paras löytö.

Paljoa ei tosin jäänyt Zalamakaan jälkeen omalla hopeallaan. Ainakin kuntonsa puolesta tällä Yrjö Viidennellä pääsee löytölistalla kärkipäähän:

Nyt on lähdettävä suihkuun pesemään mudat pois ja sitten juhlimaan Pyhän Patrikin päivää. Huomenna jatketaan etsintähommia!

Day one

ENGLANNISSA!!!

Tämä oli se päivä, jota oli vuosi hartaasti odotettu ja nyt se jo loppui (kello tätä kirjoitettaessa 0:09 seuraavan päivän puolella).

Aamulla kahdeksalta irrottiin Suomen maaperästä ja leijuttiin vajaat kolme tuntia kohti Lontoota. Heathrowlla kaikki meni nappiin ja oltiin laukut kannossa ulosmenoväylällä todella ripeästi. Portille saavuttuamme vastassa olivat vanhat tutut Alan ja Pete. Ei muuta kuin autoon ja kohti Alresfordia. Hotellilla tapasimme ryhmämme viidennen jäsenen, skotlannissa asuvan amerikkalaisen nimeltään John. Kaveri oli into päällä, yhdentoista tunnin ajomatka Skoteista kaakkoiseen Englantiin ei tuntunut kummittelevan missään, vaan heppu oli odottavan valmiina peltohommiin. Ehkä se johtui uutuudesta johtuvasta innosta, kun harrastuksen kestoa kyseltyämme vastaus oli "noin kolmisen viikkoa"...

Kanariisiannokset (erinomaiset) ahmittuamme vaihdoimme varusteet peltomoodiin ja poistuimme sivistyksen parista. Peltoalue oli vanha tuttu, nyt vain aloitettiin toiselta puolen tietä kuin viime vuonna. Noviisimme otti heti kättelyssä johtopaikan löytämällä pirun hyväkuntoisen roomalaisen kolikon.

Vaihdettiin jonkin ajan ja kahvitauon kuluttua peltoa vanhalle tutulle parin sadan metrin päähän ja sitten alkoikin taas Höylän taikalaatikko täyttyä. En tiedä mikä taika siihen liittyy, vai onko se vaan taitoa että samalla miehellä käy hopeatuuri koko ajan. Päivän kaunein löytö, vuoden 1922 miltei virheetön hopeaskillinki, löysi luonnollisesti samaan osoitteeseen.

 Mutta nyt on aika käydä elpymään, parempaa raporttia ja kenties kuviakin luvassa seuraavan kerran pellolta palattuamme. 

Lasketaan tunteja

Huomenna se alkaa!

Nimittäin uusi etsintäkausi kausi 2012 - kone Englantiin lähtee kello kahdeksan.

Lisään tänne lokikirjamerkinnän jokaiselta etsintäpäivältä aina pellolta palattuamme.

 Pysykää kuulolla.