ENGLANNISSA!!!
Tämä oli se päivä, jota oli vuosi hartaasti odotettu ja nyt se jo loppui (kello tätä kirjoitettaessa 0:09 seuraavan päivän puolella).
Aamulla kahdeksalta irrottiin Suomen maaperästä ja leijuttiin vajaat kolme tuntia kohti Lontoota. Heathrowlla kaikki meni nappiin ja oltiin laukut kannossa ulosmenoväylällä todella ripeästi. Portille saavuttuamme vastassa olivat vanhat tutut Alan ja Pete. Ei muuta kuin autoon ja kohti Alresfordia. Hotellilla tapasimme ryhmämme viidennen jäsenen, skotlannissa asuvan amerikkalaisen nimeltään John. Kaveri oli into päällä, yhdentoista tunnin ajomatka Skoteista kaakkoiseen Englantiin ei tuntunut kummittelevan missään, vaan heppu oli odottavan valmiina peltohommiin. Ehkä se johtui uutuudesta johtuvasta innosta, kun harrastuksen kestoa kyseltyämme vastaus oli "noin kolmisen viikkoa"...
Kanariisiannokset (erinomaiset) ahmittuamme vaihdoimme varusteet peltomoodiin ja poistuimme sivistyksen parista. Peltoalue oli vanha tuttu, nyt vain aloitettiin toiselta puolen tietä kuin viime vuonna. Noviisimme otti heti kättelyssä johtopaikan löytämällä pirun hyväkuntoisen roomalaisen kolikon.
Vaihdettiin jonkin ajan ja kahvitauon kuluttua peltoa vanhalle tutulle parin sadan metrin päähän ja sitten alkoikin taas Höylän taikalaatikko täyttyä. En tiedä mikä taika siihen liittyy, vai onko se vaan taitoa että samalla miehellä käy hopeatuuri koko ajan. Päivän kaunein löytö, vuoden 1922 miltei virheetön hopeaskillinki, löysi luonnollisesti samaan osoitteeseen.
Mutta nyt on aika käydä elpymään, parempaa raporttia ja kenties kuviakin luvassa seuraavan kerran pellolta palattuamme.
Tämä oli se päivä, jota oli vuosi hartaasti odotettu ja nyt se jo loppui (kello tätä kirjoitettaessa 0:09 seuraavan päivän puolella).
Aamulla kahdeksalta irrottiin Suomen maaperästä ja leijuttiin vajaat kolme tuntia kohti Lontoota. Heathrowlla kaikki meni nappiin ja oltiin laukut kannossa ulosmenoväylällä todella ripeästi. Portille saavuttuamme vastassa olivat vanhat tutut Alan ja Pete. Ei muuta kuin autoon ja kohti Alresfordia. Hotellilla tapasimme ryhmämme viidennen jäsenen, skotlannissa asuvan amerikkalaisen nimeltään John. Kaveri oli into päällä, yhdentoista tunnin ajomatka Skoteista kaakkoiseen Englantiin ei tuntunut kummittelevan missään, vaan heppu oli odottavan valmiina peltohommiin. Ehkä se johtui uutuudesta johtuvasta innosta, kun harrastuksen kestoa kyseltyämme vastaus oli "noin kolmisen viikkoa"...
Kanariisiannokset (erinomaiset) ahmittuamme vaihdoimme varusteet peltomoodiin ja poistuimme sivistyksen parista. Peltoalue oli vanha tuttu, nyt vain aloitettiin toiselta puolen tietä kuin viime vuonna. Noviisimme otti heti kättelyssä johtopaikan löytämällä pirun hyväkuntoisen roomalaisen kolikon.
Vaihdettiin jonkin ajan ja kahvitauon kuluttua peltoa vanhalle tutulle parin sadan metrin päähän ja sitten alkoikin taas Höylän taikalaatikko täyttyä. En tiedä mikä taika siihen liittyy, vai onko se vaan taitoa että samalla miehellä käy hopeatuuri koko ajan. Päivän kaunein löytö, vuoden 1922 miltei virheetön hopeaskillinki, löysi luonnollisesti samaan osoitteeseen.
Mutta nyt on aika käydä elpymään, parempaa raporttia ja kenties kuviakin luvassa seuraavan kerran pellolta palattuamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti