torstai 9. helmikuuta 2012

Kaivaminen on taidetta

Metallinetsijä on kotonaan pellolla, rannalla ja puistossa.

Kaksi ensiksimainittua ovat kiitollisia kohteita, sillä maaperä on valmiiksi muokattua, eikä kuopan kaivamisesta yleensä ole kenelläkään haittaa, kunhan muistaa peittää jälkensä kuten kuuluu. Pellolla mennään lapiolla ja rannalla voi lapparia täydentää sandscoopilla, varsinkin jos mielii kolikko- ja koruhimossaan aina vesirajan tuolle puolen. Nämä ovat selkeitä juttuja, ei ongelmaa esineen ylösotossa.

Mutta mennäänpä piippailureissulle hoidettuun puistoon. Kauniisti leikattua nurmikkoa on ikävä kaivella lapiolla, eikä ruuvimeisselivirityskään yllä ihan joka kolikkoon. Mikä siis avuksi, kun pitäisi tehdä siisti reikä mielellään ripeästi ja kohtuullisen vaivattomasti? Pohdiskelin tätä asiaa prototyypin verran viime syksynä. Tuloksena oli jotain, mitä hetken pidin jopa pioneerituotteena, mutta sitten vanha tuttu internetti palautti karvaiset tassuni takaisin maan pinnalle. Sieltähän niitä apuneuvoja löytyi useampaa sorttia, osa mielestäni huonompia kuin omani, mutta osa myös selkeästi nerokkaampia. Näytän tässä kaksi niistä.

Mikä ihmeen värkki tässä nyt siis on kyseessä? No putkilapio tietenkin. Katsokaas.

Esimerkki yksi, tämä on röyhkeästi linkitetty tuolta tämän sivun alareunan nettikaupasta, eli näitä voi ostaa Amazonilta kotiintuotuna.

Putkilapio, malli 1

Ideana on siis putki ja mäntä, joka työntää putkeen survotun maalieriön ihmisten ilmoille tarkempaa tutkimista varten. Tämä malli vaikuttaa muuten hyvältä, mutta lienee selälle kipeä, kun on näemmä melko lyhytvartinen.

Seuraava kandidaatti on mielestäni nerokkain. Siinä yhdistyy kevyt ja kestävänoloinen rakenne ergonomian ja nopean toiminnan kanssa. Tämän on takuulla suunnitellut insinööri!

Putkilapio, malli 2

Tästä pääsee näkemään malli kakkosen tositoimissa. Huomatkaa poistokahva!



Ai niin, mainitsinko tehneeni myös oman prototyypin ideasta? Laitetaanpa siitäkin pari kuvaa. Tätä en ole vielä tositoimissa testannut, mutta taidanpa ottaa sen matkaan Englantiin, mikäli kilot antaa periksi...




Tämä malli on kokonaan rosteria ja hitsattu kasaan tigillä, joten ruostuvaa kohtaa ei pitäisi olla olemassa. Tosin painon kannalta sataprosenttinen rosterinkäyttö on hieman liioiteltua, kukaties. Lisäksi putki voisi olla hiukan avarampi, ettei se vahingossa riko löytöä. Mutta tästä se lähtee kehittymään.

Toivon tähän paljon kommentteja, ideasta yleensä ja varsinkin kehitysideoita tulevaisuuden suhteen. Sitten kun optimaalinen koostumus löytyy, niin näitä on halukkaiden mahdollista tilatakin kilpailukykyiseen hintaan.

Kertokaas mitä mieltä olette?